maanantai 17. syyskuuta 2018

Kirja-arvostelussa Juha Itkosen koskettava Ihmettä kaikki


Juha Itkonen: Ihmettä kaikki. 294 s. Otava 2018.
Kirja saatu arvostelukappaleena kustantajalta. 



"Kukaan meistä ei tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Siinä epävarmuudessa meidän on elettävä, ja koska ajatus on sietämätön, unohdamme sen. Emme kokonaan mutta enimmäkseen - jotta voisimme jatkaa elämäämme, meidän on pakko." Näin alkaa Juha Itkosen uusi romaani Ihmettä kaikki. Ja seuraavassa hetkessä elämän arvaamattomuus todella konkretisoituu paitsi päähenkilölle, myös koko hänen perheelleen. Alkaa vuoden kestävä poikkeustila, jonka jälkeen mikään ei ole kuten ennen.

Ihmettä kaikki kertoo nelihenkisestä perheestä, johon odotetaan pikkusisarusta. Elämä on mallillaan jo sellaisenaan, mutta yhdelle olisi perheessä vielä tilaa. Kun elokuisena yönä lakanalle valuu lapsivettä, ei minäkertoja vielä tiedä mitä kaikkea on edessä. Perhe menettää syntymättömän lapsen raskauden puolivälin tienoilla, mutta yllätykset eivät siihen lopu. Seuraavaksi perheeseen odotetaan kaksosia ja tie vielä vastasyntyneiden teho-osastolle. 

Kirjan perhe on Juha Itkosen oma, romaani suoraan siitä mitä heille muutama vuosi takaperin tapahtui. Vaimo Rose ja pojat Joonatan ja Korppu esitellään peitenimillä, ratkaisu joka etäännyttää juuri sen verran, että yksityisestä kokemuksesta kasvaa yleinen, kenties samastuttavakin. Tunteet ovat kuitenkin Juha Itkosen omia, ajatukset poikkeustilassa läpikäytyjä. 

Eikä Itkonen kaihda laittaa itseään alttiiksi tai kaunistele toimintaansa. Vanhemmat joutuvat kohtuuttoman päätöksen eteen syntymättömän lapsensa kohtalosta päättäessään ja tilanne on paitsi epäreilu, myös raaka. Sen eteen ei soisi kenenkään joutuvan. Mutta tämä perhe joutui ja muistellessaan tuota aikaa Itkonen näkee pakokauhuisen, paniikissa olevan miehen. Oli vain yritys selviytyä kuiville, pitää edes jonkinlainen ote elämästä ja arjesta. Sillä arki, sen oli pyörittävä myös silloin, kun huoli vaimosta raastoi tai pikkukeskoset taistelivat elämästään. Sitä tarvitsivat paitsi isommat lapset, myös kertoja itse. 

Romaani on aito ja liikuttaa. Itkonen kuvailee pelkojaan ja vaimonsa reaktioita tilanteeseen yhtä aikaa herkästi ja vahvalla ilmaisulla. Ajan kuluminen tuo kerrontaan tarkkanäköisyyttä ja vapautta. Enää ei tarvitse kaunistella, meni miten meni. Samalla romaanista kasvaa yleisempi kuvaus kriisitilanteen läpikäymisestä ja surusta selviytymisestä. Kritiikiltä ei säästy kirjailija itse eikä yhteiskunta hoitavine lääkäreineen ja hyvä niin. Näistä asioista ja potilaan kohtaamisesta pitääkin puhua. 

Sillä lopulta ollaan taas arjessa kiinni. Tulee päivä, jolloin pikku karhu ja pikku tiikeri pääsevät kotiin ja ylpeä isoveli ottaa sairaalan edessä valokuvaa. Pitkä pimeys on kääntynyt valoon ja lopulta kirjan sanoma on vahva. Elämä ei aina ole helppoa, mutta ihan kaikesta on mahdollista selviytyä. Ei ehkä kuivin jaloin tai edes kunnialla, mutta väliäkö sillä. Elämässä ei nimittäin paljon tyylipisteitä jaella.



Romaanista on vastikään otettu toinen painos. Juha Itkonen lahjoittaa koko tekijänpalkkionsa Lastenklinikan kummien kautta Hus:in vastasyntyneiden teho-osastolle. 

perjantai 7. syyskuuta 2018

Kirja-arvostelussa kulttiklassikko: Loistava menneisyys. Patrick Melrosen tarina I-III



Edward St Aubyn: Loistava menneisyys.
Patrick Melrosen tarina I-III. 
Suom. Markku Päkkilä. Romaani, 465 s. Otava 2018.
Kirja saatu arvostelukappaleena Otavalta ja arvio julkaistu
alkujaan Parnassossa. 


Elämä kuin huono trippi


Kulttiklassikoksi noussut Edward St Aubynin omaelämäkerrallinen romaanisarja Patrick Melrosen tarina on rujo kurkisstus brittiläisen yläluokan kulisseihin ja perheen vinksahtaneisiin valtasuhteisiin. Nyt suomennettu kokonaisuus sisältää sarjan kolme ensimmäistä osaa ja kantaa nimeä Loistava menneisyys

Romaani käsittää muutamia päiviä Patrick Melrosen elämästä. Niiden tapahtumat kuitenkin kasvavat kuvaamaan kokonaisia elämänvaiheita yhdenpäivänromaanin tyyliin. 

Ensimmäisessä osassa tapaamme viisivuotiaan Patrickin, joka yhdessä perheensä kanssa viettää kesää huvilalla Ranskan Lacostessa. Arki sadistisen isän ja alistetun äidin kanssa on ulkoisesti yltäkylläistä, mutta sisältä onttoa. Toisessa kirjassa Patrick on nuori aikuinen, jonka elämä täyttyy isän vihaamisesta ja huumeista. Kolmannessa puolestaan hypätään kymmenisen vuotta eteenpäin seesteisempään vaiheeseen. 

Patrickin hahmossa on jotain vilpitöntä. Pienestä laiminlyödystä pojasta kasvaa kyyninen ja välinpitämätön, mutta älykkäästi kanssaihmisiään havainnoiva mies. Lakoninen kerronta ei ota tapahtumiin kantaa, vaan näyttää epämiellyttävät kohtaamiset ja ihmiset nostamatta niistä sen kummempaa meteliä. Tosiasiat esitetään, mutta johtopäätökset jäävät lukijalle. 

St Aubyn näyttää brittiläisen yläluokan surullisena ja naurettavana konstruktiona, jossa kuiva sarkasmi venyy ilkeilyksi ja elämä täyttyy itsekorostuksesta, alkoholista ja huumeista. Pääasia on ulkoinen moitteettomuus ja narkkarinakin Patrick on kalvosinnappeja myöten huoliteltu. Hän nimittäin kuuluu samaan yläluokkaiseen ryhmään, halusi tai ei. 

On sarjassa huumoriakin, ainakin naurua kyynelten lävitse. Toisessa osassa Patrick matkaa isänsä tuhkien kanssa pitkin New Yorkia. Yhden huonon tripin kuvaus yhdessä värikkään dialogin kanssa puolestaan nostaa kerronnan jo absurdille tasolle. Sama pätee teossarjan kolmannen osan juhliin, joiden osallistujista muodostuu herkullisia karikatyyrejä elämän turhanpäiväisyyden vertauskuvaksi.

St Aubyn on kytkenyt tekstiinsä runsaasti symbolisia viittauksia. Patrick on itse harharetkiltään tietä kotiin etsivä Odysseus ja näkee harhoissaan muun muassa isänmurhan tehneen myyttisen Kronoksen. Patrickin isä puolestaan on halunnut huvilan juuri Lacostesta, jossa kesiään vietti myös Markiisi de Sade. Nämä muodostavat tekstille syvemmän tason ja vahvistavat sen tematiikkaa.

Kahden kirjan perusteella on kuitenkin yllätys, että Patrick jää kolmannessa sivuosaan. Hän pystyy myös viimein puhumaan lapsuudestaan ja pohtii jopa anteeksiantoa, mutta toiminnan motiivi jää epäselväksi. Muutos kahden ensimmäisen osan hänestä antamaan kuvaan on merkittävä ja syyt muutokselle hämärät. 



Patrick Melrosen tarinan kaksi viimeistä osaa ilmestyvät teoksessa Toivoa sopii.