Oletteko huomanneet, että kirjaston varaukset tuntuvat tulevan kaikki samaan aikaan noudettaviksi? Oli kirjajonossa sitten viisi, viisikymmentä tai viisisataa ennen omaa vuoroa, saapuvat kaikki varatut kimpassa luettavaksi. Sitten sitä huomaa urakoivansa iltalukemisia ja miettivänsä missä järjestyksessä kaiken kiinnostavan oikein ahmisi. Mutta jatketaanpa aikaisempien kirjavinkkien jälkeen seuraavilla.
Eppu Nuotion ja Pirkko Soinisen Salome Virta -sarjan toinen osa on nimeltään Sakset tyynyn alla. Nämä kirjat yhdistävät viihdekirjallisuutta dekkarigenreen ja taide aihepiirinä on aina kiinnostava. Tällä kertaa Salome päätyy selvittelemään murhia, joissa uhrin rintaan on isketty saksilla kuva vanhasta maalauksesta. Murhien yhtymäkohtana olevaa maalausta ja sen mallina istunutta naista jäljittäessään Salome huomaa salaisuuksien johtavan toisen maailmansodan aikaiseen Hollantiin ja saksalaismiehityksen aikaan.
Olisin itse kaivannut enemmän muistuttelua ja kertausta siitä mitä edellisessä kirjassa oikein tapahtui, siihen nimittäin viitataan sivujen mittaan usein. Minulta tuo on kuitenkin jo unohtunut ja huomasin moneen kertaan miettiväni pitääkö tässä mennä lainaamaan Nainen parvekkeella uudelleen. En myöskään oikein ymmärrä Salomen hahmoa, hänestä on rakennettu jotenkin kummallinen. Hyvää viihdettä tämä on, mutta suoraan sanottuna en juuri nyt muista miten kirja loppui.
Tapani Tolosen Sokeisto on alkuvuoden tapaus, ainakin Helsingin Sanomien arvion perusteella. Ja hyvä kirja se onkin, valmis esikoinen ja tarkkanäköinen kuvaus maamme menneisyyteen.
On suurlakkovuosi 1905 ja vallankumouksen tuulet pyyhkivät yli Helsingin. Kirjapainotyöntekijä Eetu lukee kirjoja ja latoo Työmies-lehdessä kirjaimia kohdalleen, kunnes eräänä päivänä kohtaa porvarisrouva Karinin ja rakastuu. Samaan aikaan Eetu ajautuu mukaan vastarintajoukkojen maanalaiseen toimintaan ja joutuu miettimään mikä todella on tärkeää. Entä onko luokkarajat ylittävällä rakkaudella tulevaisuutta?
Saara Turunen voitti Helsingin Sanomien Kirjallisuuspalkinnon romaanillaan Rakkaudenhirviö. Kirjailijan toinen romaani Sivuhenkilö kertoo esikoiskirjan julkaisemisen jälkeisestä vuodesta.
Turunen kirjoittaa kiinnostavasti ja raikkaasti. On mielenkiintoista sukeltaa lukijana niihin tunteisiin ja ajatuksiin, joita kirjailijalla on ollut ja jotka nousevat koskemaan taiteilijana olemista yleisellä tasolla. Epävarmuus, turhautuminen, pelko ja riemu vaihtelevat, mutta lopulta palkintokaan ei tuo sitä toivottua euforiaa, sitä tunnetta, että on vihdoin tunnustettu ja hyväksytty. Sen täytyy löytyä jostain muualta.
Ira Vihreälehto kirjoitti ponnisteluistaan selvittää sukunsa historiaa kirjassaan Tuntematon sotavanki - venäläistä isoisääni etsimässä. Kunnes rauha heidät erotti laajentaa aiheen yleisemmälle tasolle koskemaan neuvostosotavankien suhteita suomalaisiin erityisesti jatkosodan aikana.
Vihreälehdon kirja on populaarinen tietoteos, jossa aihetta käsitellään ennen muuta yksittäisten esimerkkien kautta. Nämä kasvavat kuvaamaan ilmiötä laajemmin ja suhteita käsitellään niin naisten ja miesten kuin isien ja lapsien näkökulmasta. Vankeja lähetettiin leireiltä maatiloille auttamaan talon töissä miesten ja poikien sotiessa rintamalla. Näistä vangeista on suomalaisilla valtavasti muistoja ja niitä Vihreälehto kirjassaan käy läpi. Suhteitakin syntyi, mutta yhteistä näille kohtaamisille on ollut häpeä, pelko ja ympäristön langettama tuomio. Sotavankien jälkeiläisille pahinta on ollut epätietoisuus omista juurista, sillä asioista on vaiettu tehokkaasti. Ja kun etsinnät lopulta on käynnistetty, alkaa olla myöhäistä, onhan sodasta jo kauan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti