Poikalasten lukeminen on viime vuosina ollut pinnalla erilaisissa tutkimuksissa. On pohdittu sitä miksi poikien lukeminen vähenee tai miksi erot sukupuolten välillä kasvavat kovaa vauhtia. On etsitty keinoja kannustaa poikia kirjallisuuden pariin esimerkiksi kirjastojen valmiiden lukulistojen avulla. Myös instagramista alkanut, mutta sittemmin valitettavasti hiljentynyt #pojatkinlukee-kampanja on ottanut asian ansiokkaasti esille.
Muutaman kerran olen vastannut kysymykseen siitä ovatko sarjakuvalehdet hyvää luettavaa. Yksinkertaiseen kysymykseen yhtä yksinkertainen vastaus kuuluu, että kyllä ovat.
Pääasiahan on, että lapsi lukee. Oli käsissä sitten tiiliskiven paksuinen lastenromaani tai ohut sarjakuvalehti, on lukeminen aina kannustettavaa. Aivan kuten aikuisetkin monesti, myös lapsi valitsee erilaista luettavaa eri tilanteisiin. Akkari on nopea ottaa käteen, lukea pari sivua vaikkapa lähtöä odotellessa ja jättää taas odottamaan. Sarjakuvalehdet ovat omiaan lyhyisiin lukuhetkiin, sellaisiin joissa ei voida tai haluta keskittyä lukemiseen syvällisesti. Aku Ankka on myös mitä mainiointa ajanvietettä ja vieläpä suomenkielisenä tekstinä laadukasta. Perinteisen akkarin lisäksi suosittelen lämpimästi Aku Ankka Junioria pienemmille lukijoille. Siinä tekstit ovat lyhyempiä ja suurempia ja lehdessä on lisäksi tehtäviä. Sitten on Aku Ankka Extraa ja Duck Tales -lehteä näiden lisäksi. Meille tulee kaikki.
Jos sarjakuvalehteä tulee luettua esimerkiksi iltapalaa syödessä, vaatii kirjan lukeminen lapselta enemmän. Nykypäivänä ärsykkeitä puskee joka taholta, kun puhelin piippaa, televisio elämöi ja ympärillä puhutaan. Sarjakuvalehteen syventyminen ei vaadi lapselta yhtä paljon kuin kirjan lukeminen ja sen vuoksi kirjat ovat omiaan esimerkiksi illan rauhoittumishetkiin, luettavaksi ennen nukahtamista. Joskus akkareita luetaan sängyssäkin ja sekin on ihan ok. Ei aina jaksa syventyä, jos lukea kuitenkin haluaa.
On hyvä muistaa, että lukutaito ja lukemisen taito ovat kaksi eri asiaa. Jokainen meistä osaa lukea sen verran, että arkielämässä pärjää. Lukemisen taitoon sen sijaan liittyy paljon muutakin, kuten lapsen kypsyys ja kyky keskittyä tekemään yhtä asiaa rauhallisesti paikoillaan. Karkeasti sanottuna lukemaan oppii lukemalla. On myös todettu, että erot sanavarastossa ovat huiman suuret niiden lasten välillä, jotka lukevat tai eivät lue. Laaja sanavarasto, nyanssien ja synonyymien ymmärtäminen ja kyky erottaa olennainen aines epäolennaisesta kasvavat kirja kirjalta. Kaikkia näitä tarvitaan paitsi elämässä yleensä, myös työelämässä puhumattakaan kirjojen vaikutuksesta mielikuvitukseen ja empatiakykyyn. Paljon puhutaan siitä kuinka nykylasten pitäisi liikkua enemmän. Tasapaino olisi tässäkin se ideaali, eli päivittäin aikaa sekä pihapeleihin tai harrastuksiin että lukuhetkiin.
Lopuksi en malta olla mainitsematta iltasatujen ja ääneen lukemisen merkityksestä lapsen kehitykselle. Yhteiset lukuhetket ovat äärettömän tärkeitä ovat ihan kaikille, niin lapsille kuin vanhemmillekin. Ilta-, aamu- tai päiväsatuja ei mikään iPadin satukirjasto tai lasten oma lukeminen korvaa. Valitaan yhdessä kirja ja luetaan sitä ilta illan jälkeen yhdessä, vaikka vain sivu tai kaksi kerralla, jos enempää ei jaksa tai ehdi. Korvaamattomia hetkiä. Samaa käsittelee Katarina Baerin kolumni viime viikolta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti