tiistai 31. heinäkuuta 2018

Mitä kirjahylly kertoo ihmisestä?


Joskus menneinä vuosina Facebookissa kiersi "shelfie"-haaste, eli kehotus kääntää kamera oman itsen sijaan kirjahyllyyn. Hauska juttu, mutta muistaakseni ei kovinkaan suosittu. Minä olen kuitenkin aina ollut kiinnostunut aiheesta ja kyläpaikoissa silmäillyt hyllyjen sisältöä mielenkiinnolla. Sillä kirjahylly ja sen sisältö tai vaihtoehtoisesti hyllyttömyys kertoo ihmisestä paljon.

Otetaan nyt vaikkapa tapa järjestää kirjat. Yksi käyttää värikoodausta, jota minä taas en voi käsittää. Miten silloin voi ikinä löytää etsimänsä? Helposti, sanoo visuaalisesti kehittyneellä muistilla siunattu, joka tietää miltä mikäkin kirja näyttää. Toinen aakkostaa kirjailijan mukaan, joku kolmas taas jaottelee ensisijaisesti genren perusteella. Jokainen tapa on yhtä toimiva hyllyn omistajalle.


Myönnän pitäväni värien mukaan järjestettyä hyllyä ennen muuta sisustuksellisena elementtinä. Ja siinä ei ole mitään pahaa, onhan hylly iso kokonaisuus, sijaitsi sitten olohuoneessa, työhuoneessa tai vaikkapa aulassa kuten meidän kesäpaikallamme. Minulle itselleni aakkosjärjestys on avain siihen, että edes joskus löydän kirjojemme joukosta etsimäni. Ja koska tilaa on aina hieman liian vähän, näyttää meidänkin kerran kauniissa järjestyksessä ollut hyllymme tällä hetkellä enemmänkin tältä.



Ennen lasten syntymää meillä oli mieheni kanssa kirjasto ja työhuone erikseen, makuuhuoneen ja olohuoneen ohella. Nyt meillä on työpöytä makuuhuoneessa ja kirjahylly olohuoneessa. Ja vaikka olisi ihanaa saada viideskin huone, en halua käyttää elämääni maksaen vain asuntolainaa saadakseni kirjoilleni oman huoneen. Unelmieni kirjastohuoneessa olisi Boknäsin hyllyjä joka seinustalla, työpöytä sopivassa kohdassa ja keskellä iso sohva tai laiskanlinna lukemista varten. Näiden aika on taas sitten, kun lapset kasvavat. Siihen saakka olkoot kirjat tässä olohuoneen seinustalla. 


Ja sitten tämä sitaatti.



En kuollaksenikaan muista mistä lehdestä sen löysin, mutta se on valtavan osuva. Minulla on paljon kirjoja, jotka haluan omistaa. Paljon sellaisia teoksia, joita luen kerta toisensa jälkeen uudelleen ja joiden fyysinen olomuoto tuottaa minulle valtavasti iloa (menipä konmariksi). Ja silti, eivät kirjat mitään taikakaluja tai museoesineisiin rinnastettavia ole. Minulla ei ole mitään tarvetta omistaa kaikkea lukemaani ja laitan kirjoja ahkerasti kiertoon lähipiirille. Saan niin paljon luettavaa, että ahkera kierrättäminen yhdessä vielä ahkeramman kirjaston käyttämisen kanssa on avain siihen, että mahdumme vielä ovesta sisälle. Heitän myös kirjoja surutta pois kierrätykseen, jos kukaan ei niitä halua. 

Mitä minun hyllyni siis kertoo minusta? Ainakin sen, että pidän järjestyksestä, mutta tilanpuutteen vuoksi en aina pysty sitä ylläpitämään. Ja sen, että kirjat ovat tässä talossa muutakin kuin harratus, ne tuovat elannon sen harrastuksen lisäksi. Ja ehkä vielä senkin, että sisältö ratkaisee, näytti kokonaisuus miten sekavalta ja kirjavalta tahansa.

Miltä sinun shelfiesi näyttäisi?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti