80 s. Otava 2017.
Kirja saatu arvostelukappaleena Otavalta.
Ihan alkuun ilouutinen, Mauri Kunnaksen Koiramäen Suomen historia saa kantaesityksensä Kansallisteatterin pienellä näyttämöllä keväällä 2019. Liput tulevat myyntiin syksyn mittaan ja meillä seurataankin tarkasti milloin lipunmyynti alkaa. Tämä on nimittäin nähtävä.
Meidän lapsemme ovat kiinnostuneita historiasta. Heillä ei ehkä ole vaihtoehtoja, ovathan he syntyneet perheeseen ja sukuun, jossa viimeisimmissä rapujuhlissa keskusteltiin siitä olivatko isoisovanhemmat punaisia vai valkoisia. Joka tapauksessa olen seurannut kiinnostuksen heräämistä ilolla, kertonut paljon menneistä ajoista ja vienyt poikia museoihin. Näistä lähtökohdista Mauri Kunnaksen uutta kirjaa Koiramäen Suomen historia on ollut innolla lukemassa koko perhe.
Mutta ei haittaa, vaikka et historiafriikki jo valmiiksi olisikaan. Kunnas nimittäin tarjoilee uutuudessaan Suomen historian käännekohtia helposti lähestyttävässä ja omaksuttavassa muodossa. Mitään ei tarvitse tietää ennakkoon ja jos lapsi nyt sattuu vaikkapa kesäiseltä Turun linnan kierrokselta muistamaan tarinan Jaakko Ilkan pakenemisesta oman esikoisemme tapaan, tuo se vain lisäsyvyyttä lukuhetkeen. Kysymyksiin lukijan kannattaa kuitenkin varautua, niitä varmasti pienillä ja vähän isommillakin kuulijoilla tämän kirjan myötä riittää.
Koiramäen Suomen historia on laaja teos ja se kattaa maamme historian käännekohdat aina uskonpuhdistuksesta ja Kustaa Vaasasta Suomen sotaan ja keisarivallan ensi vuosiin. Kirjan pääpaino on ajassa, jolloin Suomi oli osa Ruotsin valtakuntaa. Lukija tutustuu tärkeiden tapahtumien lisäksi historian merkkihenkilöihin, olivat he sitten kuninkaita, kuningattaria tai vaikkapa tieteentekijöitä. Kuvitus on tuttua Kunnasta ja huumoriakin kirjan sivuilta löytyy rutkasti. Meitä nauratti muun muassa kertomus postin kulkemisesta ja postitalonpoika Sipin matkasta viemään kirjettä perille. Toisaalta kirjan myötä tulee lapsilukijallekin selväksi, että sodittu on ja runsaasti. Huumori ja vakavat aiheet ovat sulassa sovussa läsnä ja niitä molempia Kunnas tarjoilee lapsille sopivalla tavalla esitettyinä.
Kirjaa lukiessa huomaa kuinka valtavasti työtä tällaisen teoksen kirjoittaminen on Kunnakselta vaatinut. Kaikki on kohdallaan suurista linjoista kuvituksen pieniin yksityiskohtiin saakka. Ja katsokaapa Kunnaksen hahmottelemaa Koiramäen sukupuuta. Keskiössä ovat Martta, Elsa ja Kille ja heistä edetään osin 1500-luvulle saakka taaksepäin. Hatunnosto, ei onnistuisi keneltä tahansa.
Koiramäen Suomen historia on toki hyvää luettavaa kaikenikäisille, mutta parhaiten teos uponnee jo koulunsa aloittaneille. Pienemmillä kuulijoilla keskittymiskyky ei välttämättä riitä pitkälle ja isompien kanssa pääsee paitsi keskustelemaan luetusta, myös sijoittamaan tapahtumia oikeaan kontekstiin. Jonkinlainen aikajanan hahmottaminen kun on avuksi, jotta lukuisat käänteet sijoittuvat oikein pienissä mielissä. Meillä kolmasluokkalainen on kuunnellut minun lukemanani kuin myös lukenut itse kirjaa jo useaan otteeseen. Ekaluokkalaisellakin on paljon kysymyksiä, kun iltasaduksi olemme teosta lukeneet. Myös oivaltamisen hetkiä on ollut hauska seurata vierestä. Tämä kirjassa kuvailtu Kustaa III kun on tosiaan se sama kuningas, jonka perässä juoksitte Suomenlinnan Seikkailukierroksella viime kesänä.
Luin kirjan ilmestymisen jälkeen jostain kritiikkiä siitä ettei kirjassa esitellä naispuolisia historian henkilöitä kuningatar Kristiina poislukien. Ei esitellä, sillä teoksen pääpaio on nimenomaan Ruotsin valtakaudessa ja keisarivallan alkuajoissa eikä siellä ihan hirveästi naispuolisia vallanpitäjiä vielä näkynyt. Ei sille mitään voi, historiamme on hyvin vahvasti miespuolisten hallitsijoiden historiaa. Minua tämä ei kirjaa lukiessa haitannut tippaakaan, ei historiaa voi mennä muuttelemaan vain siksi, että haluttaisiin nostaa enemmän naispuolisia henkilöitä keskiöön. Heistä voi kirjoittaa oman kirjansa.
Ota siis hyvä asento sohvalla, nappaa lapsi kainaloon ja aloita kehyskertomuksesta ja siitä, kuinka Koiramäen lapset eräänä päivänä löysivät vanhan hopeakolikon piirongin uumenista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti